Kuukausikuvat 2023

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Koroistenniemi
Joulukuu 2023
Joulukuun kuukausikuvan myötä toivotan Onnellista Uutta Vuotta 2024!

Talvi jo marraskuussa
Marraskuu 2023
Minun Loimaani -sarja
Marraskuu oli nimensä mukainen - pilvinen ja harmaa. Lunta ja räntää sateli jo ennen kuun puoltaväliä ja kunnnon satsi märkää lunta saatiin 23.11. Heikkoja pakkasia oli jo päivisinkin kuun puolivälistä alkaen, ei kuitenkaan yli 10 asteen pakkasia ollut vielä marraskuun aikana meillä Loimaalla. Lumet kuitenkin pysyivät nyt joulukuun alkupäiviin saakka. Matkustelemista ei meillä marraskuulla ollut lsinkssn, lenkit tehtiin vain kävellen lähialueille. Näin se kuukausikuvakin tuli taas tälläkin kertaa ottuksi Hirvikoskesta 27. päivä marraskuuta, jolloin rannoilla oli jo vahvat talven merkit.

Silta yli Loimijoen
Lokakuu 2022
Oli asiaa naapurikaupunkiimme Hämeen puolelle Forssaan, josta keran eräs forssalainen totesi, että vorssan kielessä ei tarivta F-kirjainta muussa kuin sanassa pesufati. Aikaa oli, niin kiertelin siellä Loimijoen rantoja. Hyvältä näyttivät - erityisesti Kehräämön alue oli hyvän näköinen rannoille rakennettuin kevyenliikenteen väylin. Kävelyreittejä oli paljon, useissa kohdin Loimijoen molemmilla rannoilla. Oli myös upeita puistoja. "Vorssasta" ottamistani kuvista valikoitui lokakuun kuukausikuva. Se on otettu 18.10.2023. Kuvassa on Loimijoen ylittävä kävelysilta. Sillan vieressä on autosilta, jonka alitse kuva on otettu. Tummat kiilat kuvan molemmissa ylänurkissa ovat tämän isomman sillan rakenteita. Voi tämän kierrokseni jälkeen todeta, että melko vieraaksi on tämä "vorssa" minulle jäänyt, mutta kyllä kannatti tutustua. .

Saari Hakolamella
Syyskuu 2023
Syksyyn ei sattuneen tapaturman takia voitu sisällyttää vaellusmatkaa. Kuukauden lopulla kävimme sentään hiukan pyörähtämässä Itä-Suomessa, jolta matkalta valikoitui kuukausikuvani. Kuva on otettu syyskuun viimeisenä päivänä illansuussa, kun aurinko jo teki laskeutumistaan. Kuva on otettu Hakolammen rannasta Pieksämäeltä kohti lammella olevaa saarta. Päivä oli jonkin verran sadekuurojen sävyttämä, mutta illansuussa sää alkoi kirkastua. Rannat olivat jo jonkin verran ruskan maalaamia.

Vanha teollisuusmiljöö
Elokuu 2023
Minun Loimaani -sarja
Elokuun kuvista ei loppukuustakaan vielä oikei löytynyt sopivaa kuukausikuvaehdokasta, niinpä sateisen elokuun viimeisinä päivinä, joka oli aurinkoinen, suuntasin kulkuni Loimijoen Hirvikoskelle. Sieltä ottamistani kuvista valikoitui elokuun kuukusikuvani. Koskea on nimitetty Loimaalla Ferrarian koskeksi sen rannalla olleen Ferrarian tehtaan mukaan. Ferraria oli Tampereella vuonna 1898 perustettu metalliteollisuusyritys, joka osti vuonna 1903 Jokioisten ja Loimaan rautatehtaat ja niiden myötä yhtiön toiminnan painopiste siirtyi tälle seudulle. Loimaan rautatehdas oli perustettu vuonn 1886. Ferrarian suurimpia omistajia oli Alfred Kordelinin omistama Jokioisten kartanot Oy. Kordelinin omistukset siirtyivät valtiolle hänen menetettyä henkensä vapaussoda melskessä punaisen terrorin seurauksena. Valtio myi kolmasosan Ferrarian omistuksistaan Fiskarsille vuonna 1931. Fiskarsilta Ferrari siirtyi Ovakolle vuonna 1979. Ofa osti vuorostaan tehtaan vuonna 1993. Ofa siirtyi vuonna 1997 kansainvälisen Gunnebo Indutrier Ab:n haltuun. Kuukausikuvassa tehtaan vanhoja rakennuksia Loimijoen varressa. Monet muutokset on tehtaalla koettu yli sadan toimintavuoden aikana, kettinkiä tehtaalla edelleen valmistetaan - nykyisin lähinnä liukuesteitä. Vesivoimalla ei pyöritetä enään sähköntuotantoa, vaan nyt puhataan Hirvikosken ennallistamista.

Mäntykukka (Hypopitys monotropa)
Heinäkuu 2023

Heinäkuu on sellainen marjastuskuukausi. Tänä vuonna mansikatkin poimimme kaikki heinäkuussa, samoin mustikat ja lakat. Vadelmia ei juurikaan ollut kerättäväksi, kun kuivuus kutisti marjat olemattomiksi. Marjastuksen lisäksi kävimme heinäkuussa patikoimassa Liesjärven kansallispuistossa, jolta reissulta tuli myös nyt valitsemani heinäkuun kuukausikuva. Mäntykukka tai ehkä tarkemmin Kangasmäntykukka (Hypopitys monotropa) on lehtivihreätön loiskasvi, joka saa tai ottaa ravintonsa tattien sienirihmaston välityksellä lähinnä männyltä. Sienijuurensa avulla kasvi saa männyltä hiilihydraatteja ja sienirihmoilta vettä ja kivennäisiä, mutta sieniosapuoli (tatti) ei saa kasvilta mitään yhteyttämistuotteita, ei myöskään mänty, joten se ei elä sympioosissa tatin tai männyn kanssa vaan on niiden loinen. Tässä vielä linkki LuontoPortin mäntykukkaa esittelevälle sivulle.

Sokostin rinnettä
Kesäkuu 2023
Juhannuksen alla teimme vaellusreissun. Reissumme kohteena oli upea Urho Kekkosen kansallispuisto Sodankylässä. Patikoimme viiden päivän aikana 76 km. Autolla menimme Aittajärven parkkipaikalle, josta vaelluksen aloitimme. Pistelimme polkua pitkin Maantiekurua kohti etelää. Ensimmäisen yön olimme polun ja Sotavaaranojan risteyksen tuntumassa, josta seuraavana aamuna jatkoimme vielä ensiksi muutaman kilometrin pitkin Maantiekurun pohjaa, mutta nousimme sitten Seisomakivenselälle, jota pitkin jatkoimme Pälkkimäpäälle ja sieltä alas Pälkkimäojan laavulle, jonne pystytimme telttamme. Iltapäivällä lähdimme vielä käymään päivärepun kanssa Lupukkalammella ja Lupukkapäällä. Polkua tälle välille ei ole syntynyt, mutta suunnistimme ensiksi Maantiekurun ja Lupukkalammen välisen harjanteen yli Lupukkalammelle ja nousimme sieltä Lupukkaäälle. Paluumatkan Pälkkimäojalle oikaisimme ilman Lupukkalemmella käyntiä. Seuraavana päivänä eli 17.6.2023 oli vuorossa käynti Sokostilla. Sokosti on Saariselän alueen korkein tunturi - 718 m merenpinnasta. Sokostille lähdimme Pälkkimäojan laavulta päivärepppujen kanssa nousten ensiksi Apujoukkojen vaaralle ja sieltä harjanteelle, joka jatkuu ylempänä jo melko tasaisena aina Sokostille asti. Kuukausikuvani on otettu tältä harjanteelta, joka on upea paikka, näköalat ovat avarat lähes joka suuntaan. Sokostin huipun lähellä näkyy puhelinmasto, jonka varassa UK-puiston puhelinliikenne pitkälti kulkee, jos yleensä kulkaa. Rinteestä alas jatkuu Jaurutuskuru, jonka vartta mekin laskeuduimme alas Sokostilla käytyämme. Otin kuvan myös Sokostilta tälle harjanteelle päin ja pallottelin vähän aikaa kumman kuvan laitan kuukausikuvakseni. Illalla Pälkkimäojan laavulle tullessamme katsoimme telttamme paikan aivan toivottomaksi, kun aurinko paistoi suoraan telttaa kohti ja teltassa yli 30 astetta lämmintä. Irrottelimme maakiilat ja tyhjensimme tavaramme teltasta ja kannoimme teltan ja myös tavaramme katsomallemme uudelle varjoisemmalle telttapaikalle. Muita telttoja ei nytkään alueelle tullut. Seuraavana aamuna oli taas teltan purku ja tavaroiden pakkaaminen rinkkoihimme. Rinkkat selkään ja menoksi. Ensiksi nousimme Pälkkimäpään rinteessä olevalle putoukselle, joka pienestä vesimäärästään huolimatta muodostaa kauniin kymmenin portain laskevan korkean putouksen. Putoukselta jatkoimme Lumipäälle ja sieltä Ukselmapäälle. Ukselmapään rinteestä kävimme ilman rinkkoja Pirunportilla. Takaisin tultuamme otimme rinkkat selkäämme ja laskeuduimme lyhyen, mutta jyrkän rinteen Paratiisikuruun, jonka putous oli vielä lähes täysin lumen peitossa. Kuru on pohjaltaan tähän aikaan vielä aika harmaa vain rinteiden tunturikoivikot vihertivät kauniisti. Paratiisikurusta jatkoimme Sarviojan autiotuvalle, jonka lähialueelta löytyi runsaasti telttapaikkoja, mutta oli siellä jo telttojakin. Seuraavana aamuna oli taas edessä teltan purku ja pakkaaminen mukaan rinkkaan. Edessä oli reilun kilometrin mittainen jyrkkä nousu Karnepäälle, jolta jatkoimme Kuotmuttipään kautta Maantiekuruun, jonne oli vastaavasti pitkä ja paikoin melko jyrkkäkin lasku. Maantiekurusta polku jatkui tuttua tulomatkan reittiä Aittajärvelle. Aittajärvellä kävimme Suomujoen yli kahlattuamme vielä uimassa. Aittajärven tie oli parhaassa kunnossa mitä meidän siellä liikkuessamme se on koskaan ollut. Kotiin emme vielä ajaneet vaan jäimme yöksi Kiilopäälle ja vasta seuraavana päivänä ajoimme kotiin. Ajomatka Kiilopäältä kotiin oli vähän yli tuhanne kilometriä. Hieno oli vaellusmatka, yhtäkään vesitippaa emme vaelluksemme aikana saaneet, melkein hellettä oli pari viimeistä päivää. Nuotiota ei voinut sytytellä, kun koko ajan oli metsäpalovaroitus ja tunturin rinteet harjanteineen olivat todella kuivia. Sanotaan, että näissä Sokostin maisemissa jokaisen vaeltamista rakastavan täytyisi patikoida ainakin kerran. Meille tämä käynti oli jo kolmas Sokostilla ja useita kertoja olemme käyneet alueella myös ilman Sokostilla käyntiä. On todella käymisen arvoista vaellusmaastoa nähtävyyksineen.

Rantaa Lauttasaaresta
Toukokuu - May 2022

Kävimme vierailulla Helsingissä ja kiertelimme päivän Lauttasaaren hienoja rantamaisemia. Kuukausikuvani on nyt yksi otos näistä Lauttasaaren rantamaisemista, jossa ei tunnu yhtään siltä, että olisi vain muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Sieltä löytyi rauhallisia rantapolkuja kierreltäviksi kilometri kaupalla. Kevät oli parhaimmillaan ja rantapuiston täyttivät lintujen laulut. Uimaankin olisi voinut mennä, kun oli yksi kevään lämpimimmistä päivistä, mutta ei vain tullut sitä tehdyksi - uikkaritkin oli kyllä mukana. Talviturkki tuli jo aikaisemmin - heti toukokuun alussa heitetyksi pois. Hieno päivä hyvässä seurassa meni rattoisasti kävellessä ja jutellessa.

Kesänki - joki ja tunturi
Huhtikuu 2023
Huhtikuu alussa olimme hiihtoreissulla Ylläksellä Äkäslompolossa. Maaliskuun kuva oli jo tämän reissun menomatkalta, mutta nyt kuva itse reissulta. Kuva on upean hiihtoviikkomme viimeiseltä hiihtopäivältä 7.4.2023. Kuva on otettu Kesänkijoen rannasta kohti Kesänkitunturia heti aamulla. Hiihtoviikko oli sään puolesta mitä mainioin - aurinko paisteli joka päivä. Ainoa sade, joka tuli, tuli sekin viimeisen päivän iltana heikkona vesi-räntäsateena. Viikolla oli öisin pakkasta, mutta viikon loppupuolella alkoivat iltapivät olla sen verran plussalla, että alkoi tuntua luiston heikkenemisenä, viimeisenä päivänä etenkin luisto alkoi heiketä jo ennen puolta päivää - onneksi olimme lähteneet aamulla aikanaan hiihtelemään. Hiihdimme viikon aikana 353 km ja tähän viikkon hiihtokautemme loppuikin. Koko kauden aikana hiihdimme 1903 km, josta 1550 km ihan Loimaalla ja tässä lähialueella.

Etelänkylän isosilta
Maaliskuu 2023

Maaliskuun viimeinen päivä lähdimme hiihtoreissulle Ylläkselle. Viime vuonna otin maaliskuun kuukausikuvani kuukauden viimeisenä päivänä, näin siinä kävi tänäkin vuonna. Nyt kohde ei ollut Ylläksellä vaan matkalla sinne - Pyhäjoella. Pyhäjoella on maamme vanhin käytössä oleva puusislta. Silta on otettu käyttöön vuonna 1837. Se on 77 metriä pitkä neliaukkoinen tukiansassilta. Pyhäjoki jakautuu kahdeksi uomaksi Pyhäjoen kunnan keskustan kohdilla. Silta ylittää joen eteläisen haaran. Silta on otettu virallisesti museosillaksi vuonna 1982. Suomessa on museosillaksi otettuna 23 maantiesiltaa, joista kaksi on Etelänkylän isosiltaa vanhempia, mutta ovat molemmat kiviholvisiltoja: Espoon kartanon Sågbron silta ja Tuovilan silta Mustasaaressa.

Iltavärejä kotipihasta
Helmikuu 2023
Minun Loimaani -sarja
Helmikuussa harrastukset ovat hiukan häirinneet toisiaan. Hiihtokelit ovat olleet pääosin niin hyvät, että ei ole tahtonut löytyä enää energiaa kuvausharrastukselle. Keskisessä Itä-Suomessa kyllä kävimme, mutta olimme siellä kaksi lumisateista päivää, joten kaikki kuvat olivat kovin harmaita. Hirvikoskea kävin myös kuvaamassa ja Vanhaakirkkoa, mutta näistä paikoista jo kuukausikuvia on aika monta. Onneksi helmikuun 27. päivän ilta antoi hyvän iltaruskon, kun tulimme hiihtoreissultamme, jolla kamera ei ollut mukana. Tämä kuva on otettu kotipihasta kohti naapuripihan mäntyjen takana säihkyvää iltaruskoa.