Kuukausikuvat 2024

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Ilotulitusta ilman pauketta
Joulukuu 2024
Joulukuun kuukausikuvan myötä toivotan Onnellista Uutta Vuotta 2025!

Peltoaukealla
Marraskuu 2024
Marraskuu oli taas maineensa mukainen - pilvistä ja harmaata riitti. Heti marraskuun ensimmäisenä aamuna saimme herätä, kun räntää satoi ja oli satanut jo yön aikana useita senttejä. Ne hävisivät kuitenkin pois heti seuraavina päivinä. Seuraavan kerran tuli lunta kunnon tuiskun kanssa 20.11.2024. Sadetta riitti heikentyneenä vielä seuraavallekin päivällä. Tässä vaiheessa lunta satoi yhteensä lähe 20 senttiä. Nyt oli vesisateen vuoro 25.11.24 satoi vettä 20-30 milliä ja lämpötila kohosi 7-8 astetta plussalle. Lumet saivat kyytiä ja tilalle tulivat tulvat. Loppukuussa ei enää paljon satanut, mutta ei juuri paistanutkaan. Kuukausikuva on otettu 24.11.2024, joka oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja kaunis päivä, varmaan tulevaa vesisadetta enteillen. Kuva on otettu Prelluntieltä Ilmaristen aukealle iltapäivälenkillämme.

Punarahkasammal (Sphagnum medium)
Lokakuu 2024

Olimme karpaloilla Eksyssuolla ja eteen tuli karpaloiden lisäksi värikkäitä rahkasammalalue. Tulkistsin sen punarahkasammaleeksi (Sphagnum medium), joka viihtyy eteläisillä Ombrotrofsilla soilla, joille vesi ja ravinteet tulevat ilmasta eli sataen. Näillä soilla suon keskusta kohoaa ympäröivää kivennäismaata selvästi korkeammalla. Ombotrofinen suo on karu ja vähäravinteinen. Tälläaisia soita ovat eteläisen Suomen keidassuot, jollainen on Eksyssuo (kartoilla Öksyssuo). Se sijaitsee Loimaan, Kosken, Someron ja Ypäjä raja-alueilla. Öksysuohon liittyy mm. radiokunnelmana kuultu Eksyssuon lapset, joka on loimaalaisen Pirkko Jaakolan kirjoittama ja kertoo suolle eksyneen kahden pikkupojan koskettavan tarinan. Karpaloitakin löytyi vaikka kuvasa ei niitä näy. Kuva on otettu lokakuun 20. päivä 2024.

Pyhäpuron latvoilla
Syyskuu 2024
Teimme syksyisen vaellusmatkamme Kittilään lähinnä Aakenuksen ja Pyhätunturin maisemiin. Yövyimme viisi yötä teltassa. Alunperin olimme menossa Saariselälle ja jo menimmekin, mutta siirryimme sieltä yhden yön jälkeen Aakenuksen ja Pyhätunturin välissä olevan Pyhäjärven maisemiin. Rinkan kantaminen ei nyt minulta onnistunutkaan, kun edelisestä oli jo kulunut hyvän matkaa toista vuotta. Oli tyytyminen vaeltelemaan vain päivärepun kanssa. Teimme Kittilän ja Muonian rajalla olevalle Pyhätunutrilla kahtena päivänä pitkät retket. Samoin kävimme Aakenuksella kahtena päivänä. Pyhätunturi tuli nyt kierretyksi erityisen tarkkaan, samoin Aakenus. Nyt alkaa ymmärtää miksi sen nimi on Pyhätunturi, kun se joka reissulla näyttää uusia erityispiirteitä itsetään. Kuukausikuvassani oleva kuru oli ennen käymätön kohde, joka värikkyydellän viehätti. Pyhäpuro saa alkunsa täältä Pyhätunturin rinteiltä, mutta ei laske Pyhäjärveen vaan sen alapuolella jatkona olevaan Pyälompoloon , joka taas laskee Kukasjärveen. Pyhätunturilla on monta huippua laajalla alueella, joista voimme sanoa nyt käyneemme niistä kaikilla. Korkein huippu kohoaa noin 500 metrin korkeuteen merenpinnasta. Sillä kävimme myös nyt ja olemme käyneet jos useita kertoja aikaisemminkin. Rajajärven laki on keskellä laajaa tunturia ja kohoaa sekin vähän yli 480 metrin korkeuteen. Läntisin laki, jolle ei ole nimeä kartassa, kohoaa myös noin 480 metrin korkeuteen. Itäisin laki on Pyhäjärven laki, jonka reunalta avautuu näkymän Pyhäjärvelle, joka jää Pyhätunturin ja Aakenuksen väliseen laaksoon. Aakenukselle teimme myös retken kahtena päivänä. Ensiksi kävimme Aakenuksen Pallilaella ja toisena päivänä kiersimme Moloslaen, jonka myös huiputimme. Moloslaella emme ole käyneet lumettomana aikana, vain kerran aikaisemmin lumikenkien kanssa. Hieno oli reissu vaikka ruska laaksoissa oli vielä vaatimatonta, mutta tunturien rinteissä kuitenkin jo paikoin oikein upeaakin.

Aurinkoinen illansuu järvellä
Elokuu 2024
Hyvinkään opiston kurssini kokoontui Pieksämäellä Partaharjun leirikeskuksessa, joka on Salvosen rannalla ja täältä rannasta kuukausikuvakin on otettu 7.8.2024. Tapaamisella majoituimme kaksi yötä Partaharjussa ja päivien aikana saimme nauttia Amin ja Esan laatimasta hienosta ohjelmasta, jossa oli tutustumiskäyntejä kohteina alueen erilaiset yrittäjiät. Illlalla nautimme upeassa säässä Partaharjun kesäteatteatterin esittämän Heikki Luoman kirjoitaman näytelmän "Matkalaukkukostaja". Kuvan otin poikkeuksellisesti puhelimella, vaikka sen kuvausominaisuuksiin en vielä ole oikein hyvin perehtynyt.

Pilvissä kajastaa nouseva aurinko
Heinäkuu 2024

Teimme heinäkuussa pienellä porukalla patikointimatkan Nuuksion kansalliapuistoon. Meille oli varatuna sieltä vuorokaudeksi Natura Vivalta Tikankolonkolon erämökki ja sauna. Tikankolo on Saarilammen rannalla. Juuri ennen patikoimaan lähtöämme ja jo Nuuksioon ajellessamme sateli vettä joitain kuuroja oikein rivakasti. Patikoimme muutaman tunnin hyviä polkuja ja pelkäsimme sateen tuloa, jota ei enään patikointimme aikana eikä vielä illankaan aikana tullut. Söimme hyvin sekä saunoimme ja uimme. Oli oikein mukava päivä. Aamuyöstä kävimme ulkona, kun aurinko jo värjäsi pilviä taivaalla. Otin muutaman kuvan pilvistä ja menimme jatkamaan yöunia. Niistä kuvista nyt valtisin yhden kuukausikuvaksi. Halusimme Marja-Liisan kanssa nukkua yön teltassa ja annoimme nuorten nukkua kämpän patjoilla. Seuraavana päivänä vielä jatkoimme patikointia, kun olimme jo kämpän luovuttaneet.

Lainion Lumikuru
Kesäkuu 2024
Juhannuksen alla teimme patikointireissun, joka tänä vuonna suuntautui monipuoliseen Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Patikoimme kuuden päivän aikana 127 km vaativissa tunturimaisemissa. Nousimme seitsemän tunturin huipulle ja lisäksi kävimme Kellostapulin huipulla ja kiersimme Ylläksen Keskisen laen. Tunturit, jotka huiputimme olivat huiputusjärjestyksessä: Särkitunturi, Pallaksen Taivaskero ja Keimiötunturi, nämä kaikki saman päivän aikana. Muina päivinä ei tahti ollut aivan näin kova. Seuraavana päivänä vuorossa oli Aakenuksen Pallilaki ja kolmantena päivän nousimme Kellostapulille, neljäntenä päivänä kiersimme Ylläksen Keskisen laen. Viidentenä päivänä ajelimme Leville ja huiputimme siellä Kätkätunturin. Sieltä palattuamme vielä illalla nousimme Kesänkille jyrkkää Pirunkurua. Viimeisen päivän hommana oli nousta Lainiotunturille. Viimeinen päivä oli myös sateiseksi ennustetun viikkomme ainoa sateinen päivä, jolloin ajoittain paita kastui, mutta sateiden välillä taas tuuli sen kuivasi. Kuvausilmat eivä pilvisyyden ja autereisuuden takia olleet koko viikollakaan kovin hyvät, mutta ainoastaan viimeisenä patikointipäivänämme voi sanoa olleen sateista. Kuukausikuvaksi valikoitui viikon otoksista retkemme viimeisen eli sateisimman päivä kuva. Kuvassa on Lainiotunturin pohjoispäässä oleva Lumikuru. Lainiotunturi on melko haastava nousta, kun nousimme sen huipulle suoraan Hangaskurun kotalaavulta, mutta pois tulimme kiertäen tunturin luoteispäässä olevan Lumikurun kautta Kotamajalle. Kotamajalta palatessamme huiputimme vielä Kukastunturin, jonka yli saa talsikoida pyöräilyä varten tehtyä hyvää soratietä pitkin. Vaikka kuvassa ei nyt näy niin Lumikurun perällä oli kuitenkin vielä hiukan lunta jäljellä.

Lammaspaimen niemessä laumansa kanssa
Toukokuu - May 2024

Päätimme 15.5.2024 aika pikaisesti, että lähdetään patikoimaan Liesjärven kansallispuistoon. Oli kaunis aurinkoinen ilma. Tuuli puhalteli navaksti ja lämpötilakin hätyytteli hellerajaa. Ajoimme Pirttilahden parkkipaikalle ja lähdimme siitä astelemaan pitkin Kyynäränniemeä kohti Kopinlahtea ja sieltä kohti Korteniemen perinnetilaa. Korteniemeen olivat lampaat tulleet juuri edellispäivänä. Laumassa oli uuhia hiukan toistakymmentä ja karitsoita vielä enemmän. Ne olivat suloisia katsella. Kuukausikuvakseni valikoin kuitenkin kuvan, kun lampaiden kaitsija ohjasi lauman läheiseen niemeen, jossa lampailla on mahdollisuus juoda suoraan Liesjärvestä. Kävelimme retkemme aikana 17 km, joten aika monessa paikassa tuli Liesjärvellä kierrellyksi. Vähän reilua viikkoa myöhemmin patikoimme Torronsuolla ja Someron Metsäkoivulan polulla yhteen 13 km. Kansallispuistokäyntien välillä kävimme patikoimassa vielä Oripäässä Polvarinpolulla, jolloin kävimme myös Oripään Myllylähteellä. Tästäkin kertyi matkaa 13 km. Kävelyä harrastimme myös lähialueellamme niin, että toukokuun kävelyksi tuli 63 km, kun pyöräilyä kertyi noin 1000 km.

Järripeippo Fringilla montifringilla
Huhtikuu 2024
Huhtikuu mennä hujahti ei ollenkaan säiltään keväisen kevyissä tunnelmissa. Kauniitakin päiviä oli, mutta enempi se jää mieleen kuukauden loppupuolen runsaista lumisateista. Olihan niistä lumisateista se ilo, että meilläkin pikkulintuja tuli laumoittain pudottelemaan lintulaudoilta ruokia maahan kavereillekin syötäviksi. Mitään erikoisia lajeja ei ruokinnallamme näkynyt. Runsaimpana esiintyivät järripeipot, joka on myös kuukausikuvassani. Muita ruokailijoita olivat tiaiset, viherpeipot, vihervarpuset ja rastaista kävivät ainakin punakylki-, musta- ja räkättirastas. Naakat, harakat ja fasaanit tulivat myös käymään. Lumien nopeasti sulettua ruokailijoidenkin määrä väheni yksittäisiin kävijöihin.

Ylläksen maisemaa
Maaliskuu 2024

Hiihtoviikkomme oli tänä vuonna erilaisista sattumista johtuen poikkeuksellisen aikaisin. Lähdimme jo kohti pohjoista perjantaina 8.3.24, mutta Äkäslompoloon saavuimme vasta lauantaina 9.3.2024. Hiihdimme jo tulopäivänä pienen 23 km:n iltalenkin. Siitä sitten jatkoimme hiihtämistä myös viisi seuraavaa päivää. Melko tasaisia latuosuuksia valkkasimme reiteiksemme. Kävimme mm. Lainiossa kolmena päivänä ja Villen kämpällä neljänä. Kahtena ensimmäisenä päivänä luisto oli aika hyvä, mutta sitten oli pari vähän nahkeampikelistä päivää. Viides päivä oli taas keliltään hyvä ja silloin hiihdimmekin viikkomme ja koko kauden päiväennätyksen, joka tällä kaudella on nyt 71 km. Viimeinen hiihtopäivämme torstai oli sateinen. Lunta satoi päivän aikana noin 10 senttiä. Raskaassa kelissä emme sitten hiihtäneet kuin 30 km. Perjantaina ajelimme jo takaisin kotiin. Hiihtoviikkomme oli tällä kertaa vain lauantaista perjantaihin. Hiihdimme kuitenkin viikon aikana 302 km. Kuukausikuva on otettu heti hiihtoviikon alkajaisiksi sunnuntaina 10.3.2024 matkalla Villen kämpältä Latvamajalle. Latvamajalle oli matkaa jäljellä yli kilometri.

Huovinretken laturetkellä
Helmikuu 2024

Helmikuussa hiihto on taas ollut pääharrastus. Hiihtokelit ovat olleet pääosin melko hyvät. Helmikuun aikana saimme täyteen 1000 km tämän kauden hiihdoissa. Hiihtoharrastukseen liittyy myös kuukausikuvani, jonka otin 18.2.2024 hiihtäessämme Huovinretken laturetkeä, jolloin oli yksi helmikuun parhaista hiihtopäivistä aurinkoinen kiva pakkaspäivä. Ladut tosin olivat melko jäiset, kun ennen laturetkeä oli ollut suojakelejä, niin mäet tahtoivat viedä liiankin vauhdikkaasti. Sivakoimme laturetkipäivänä 40 km (gps-mittauksen mukaan). Kuva on otettu paluumatkalla viimeisestä noususta Säkylästä Säkylänharjulle päin noustaessa. Kuvastakin näkee, että tällaisella metsäisellä kohdalla on lunta melko vähän.