Kuukausikuvat 2022

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Valon ja kukkien runsautta
Joulukuu 2022
Joulukuun kuukausikuvan myötä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2023!

Maisemaa Tapolanjärveltä
Marraskuu 2022
Marraskuun alku oli kirkas ja aurinkoinen, mutta loppupuoli sitäkin harmaampi, aurinkoa ei juuri näkynyt. Kuukausikuva tuli otetuksi jo heti 1.11. ollessamme patikoimassa Liesjärven kansallispuistossa. Kuva on puiston reunalla olevan Tapolanjärven rannasta läheltä Hyypiökalliota. Silloin päivä oli aurinkoisen kaunis ja luonto myös. Päivällä lämpötila kohosi lähelle kymmentä astetta. Patikoimme päivän aikana 19 km, johon matkaan sisältyi Liesjärven kanallispuiston kaikki merkittävimmä kohteet: Kyynäränharju, Savilahti ja Kortejärven perinnetila sekä Hyypiökallion lenkki, kävimme myös Siltalahden tulipaikalla.

Pyhäjärven rantaa lokakuussa
Lokakuu 2022

Lokakuun alkupuolella kävimme visiitillä Pieksämäellä. Sattui reissuun yksi kaunis aurinkoinen illansuu ja ruskaakin oli vielä puissa. Kaikin puolin mukava reissu, kun saimme saunoa ja vilvoitella itseämmä kuukausikuvassa näkyvän Pyhäjärven jo syksyisen karaisevassa vedessä. Oli monenlaista muutakin pientä puuhastelua ja mukavaa juttuseuraa, joten voitiin porukalla yhdessä maailmaa parantaa. Kuukausikuvasarjassani on useita kuvia Pyhäjärveltä, lähes samoilta paikoin on otettu esimerkiksi heinäkuun kuva vuonna 2017.

Korvatunturin maiseemassa
Syyskuu 2022
Syksyn vaellusmatkaamme sisältyi pitkästä aikaa taas rinkkan kantamista muunakin kuin päiväreppuna. Kevensimme viikon matkaa kuitenkin niin, että meillä oli kaksi kohdetta ja välillä siirryimme autolla toiseen paikkaan, joten alusta saakka ei tarvinnut kantaa koko viikon tavaroita. Ensimmäinen kohteemme oli käynti Kemihaarasta Korvatunturilla, jonka kuljimme mennen tullen samaa reittiä. Paluumatkalla teimme käynnin myös Korvatunturin murustalla, josta tuli noin pari kilometriä lisää matkaa. Joulupukkia emme käynnillämme tavanneet, mutta kaksi tonttua tuli vastaamme aivan heti, kun lähdimme tulemaan Korvatunturilta takaisin päin. Viivyimme tässä 55 kilometrin patikoinnissa kaksi vuorokautta, mutta kävelimme kolmen eri päivän aikana. Molemmat yöt olimme teltassa. Ensimmäisen yön Vieriharjun porokämpän ja toisen Rakitsanojan kammin maastossa. Palattuamme Korvatunturin reissulta, ajoimme Nuorttiojelle Haukinivan pysäköintialueelle, jonne Kemihaarasta oli noin 40 kilometrin matka. Emme jaksaneet patikoida Nuorttijoella enää kuin puolentoista kilometriä, johon sisältyi kahluu joen ylitse. Kahluu oli muutoin ihan helppo, mutta rannat olivat jyrkät, oli vaikea laskeutua jokeen ja sieltä nousta täydet rinkkat selässä. Onnistui kuitenkin. Ensimmäisen yön olimme Kärekojan tuvassa, kun muita vaeltajia ei tupaan tullut. Seuraavana päivänä vaelsimme Nuorttijoen pohjoispuolta seuraillen Kolsankoskenojan laavulle, jonka maastoon pystytimme telttamme. Yöllä oli täysikuu, joka todella kirkkaasti valaisi telttaa sisältäkin. Niin kirkasta kuuta ei ole aikoihin näkynytkään. Seuraavan päivän aikana vaeltelimme Kolsankoskelle, jossa uudehkoa riippusiltaa pitkin pääsimme joen eteläpuoleiseen maastoon. Päivän aikana vaelsimme Hirvashaudanojan autiotuvalle. Ajattelimme olla tuvassa yötä, jos ei muita matkalaisia tule, mutta niitähän tuli. Ensiksi tuli kolmen miehen ryhmä, jotka olivat aloittelemassa kymmenen päivän vaellusrupeamaansa. He siirtyivät kuitenkin jokirantaan pystyttämään telttojaan. Sen jälkeen tuli espoolainen nuoripari, jotka olivat jäämässä tupaan, joten me pystytimme teltan ja siirryimme sinne yöksi. Yöllä heräsimme ankaraan vesisateeseen, joka piiskasi telttaa vajaan kymmenen minuuttia. Sade oli oikeastaan ainoa, jonka näiden vaellustemme aikana koimme ja senkin alkaessa olimme valmiiksi jo teltassa. Aamulla oli taas pilvipoutaa, jollaisia päivät pääosin olivat matkamme ajan. Meillä oli matkaa autolle enää noin seitsemän kilometriä, jonka pistelimme. Jonkin ajan kuluttua autolle saavuttuamme alkoi heikko vesisade. Sadetta kesti pitkät matkat vielä ajaessamme kohti Savukoskea. Tulimme kotiin eri kautta kuin mennessä. Menomatkan teimme Pyhäjoen, Oulun, Rovaniemen ja Kemijärven kautta. Nyt paluumatkalla lähdimme Savukoskelta Sallaan ja edelleen Kuusamoon ja kohti Kajaania. Yöpaikan saimme pienestä mökistä Ristijärven pirtillä. Kajaanista ajoimme Iisalmeen ja sieltä Peltosalmen kautta Pielavedelle ja Viitasaarelle. Viitasaareltakin tulimme vielä pikkutteitä Saarijärvelle, Multiaan, Keuruulle ja Orivedelle, josta sitten 9-tietä kotiin. Kuukausikuvaksi olisi ollut paljon vaihtoehtoja, jo muualtakin kuin tältä vaellusreissulta, valitsin nyt kuitenkin tuon Korvatunturin maiseman. Korvatunturilla on kaksi huippua, joista kuvassa etumainen on kokonaan Suomen puolella ja takimmaisen yli menee Suomen ja Venäjän raja, joka huipun kohdalla tekee mutkan suunnassaan. Koko vaellusretken aikan patikoimme kuudessa päivässä 103 km.

Kuullos pyhä vala...
Elokuu 2022

Elokuulla oli taas valinnanvaikeus kuukauikuvaksi, kun kuvia oli niin paljon ja hyvin eri tyyppisiä. Valitsin kuitenkin kuvista 12.8.2022 otetun kuvan Porin Prikaatin valatilaisuudesta Harjavallassa. Oli sellainen päivä, että otimme samana päivänä osaa kahteen valatilaisuuteen. Tyttäremme kaksospojat ovat molemmat Porin Prikaatissa, mutta eri komppanioissa. Ensiksi oli viestimiesten valatilaisuus Harjavallassa ja myöhemmin iltapäivällä oli jääkärien valatilaisuus Eurassa. Hyvin ehti siirtymään tällä välillä Harjavallasta Euraan, kun jätimme viestimiestin paraatin katsomatta - vaikka olisi katsonutkin, olisi siltikin ehtinyt. Oli oikein kuuma hellepäivä ja katsomosta aika läheltämme pari katsojaa pökertyi kesken tilaisuuden. Aurinko paistoi kovin kuumasti katsomoon Harjavallassa. Eurassa ei enään myöhemmin iltapäivällä ollut sellaista paahdetta.

Kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus)
Heinäkuu 2022

Minun Loimaani -sarja
Kuvaamiseni typistyivät heinäkuussa lähes täysin lähiluonnon kuvaamiseen, joka sekään ei ole mielenkiinnotonta. Kuukausikuvaksi valikoitui yksi tällaianen omasta pihasta otettu ötökkäkuva. Kuvassa on Kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus), joka ei ole mikään harvinaisuus, mutta ei myöskään kaikille meistä jokapäiväinen tuttavuu. Lajina luokitellaan elinvoimaiseksi. Kuva on otettu 24.7.2022 iltapäivällä. Kimalaiskuoriainen hämää värityksellään mahdollisia saalistajia olemalla väritykseltään ja karvoitukseltaan kimalaisen näköinen. Kuoriaisen väritys yksilöiden välillä vaihtelee huomattavasti. Myrkyllistä kimalaista saalistajat kaihtavat, samoin kimalaiskuoriasta sen kimalaista muistuttavan ulkonäön johdosta. Kimalaiskuoriainen kuuluu lehtisarvisiin. Sen toukat järsivät ravinnokseen lahopuuta, mieluiten koivua. Täysikasvuiset kuoriaiset ruokailevat kukissa, joista suosituimpia ovat esimerkiksi ohdakkeet, horsmat ja sarjakukkaiset. Tämä yksilö viivähti pihassamme aitohunajakukalla.

Kapuamisen palkka
Kesäkuu 2022
Juhannuksen alla teimme vaellusreissun, jolla mukana olivat tyttäremme kaksospojat. Nyt emme yöpyneet teltassa, meillä oli vuokra-asunto Äkäslompolon keskustassa, josta teimme päivärepun kanssa päivän pyrähdyksiä. Kävimme Ylläksen lähialueen kaikilla tuntureilla, kaikilla ei aivan korkeimmalla huipulla. Huiputetuiksi tulivat tuntureista Ylläs, Pyhä, Kukas, Kuer ja Lainio. Kesänkin ja Aakenuksen aivan ylimmät huiput jäivät käymättä, mutta korkealla niilläkin käytiin. Hienoja kohteita kaikki. Kuukausikuva on otettu Ylläksen rinteestä huipulta alas laskeuduttaessa. Kuvassa kohoavat Kellostapuli, sen takana Kesänki ja sen takana massiivisena Lainio. Lainion takaakin pilkottaa hiukan Pyhätunturin kivinen pahta. Kuvan taka-alalla oikeassa reunassa näkyy vähän matkaa Aakenus, sen Vareslaki, josta alkaa rinne kohota kohti Aakenuksen korkeinta huippua Pallilakea. Kuertunturia kuvassaa ei näy lainkaan ja Kukastunturin rinteitä on vähän kuvan vasemmassa laidassa ennen Pyhätunturia. Korkein näistä käymistämme tuntureita on Ylläs - 719 m ja seuraavina Lainio 613 m, Pyhätunturi 495 m, Aakenus 565 m, Kesänki 535 m, Kukastunturi 477 m ja Kuer 446 m. Otin maaliskuun kuukausikuvani Kesänkitunturin Pirunkurusta, joka nyt tässä kesäkuun kuukausikuvassa näkyy selvästi kuvan keskellä Kesänkin rinteessä. Kuva on otettu 20.6.2022.

Omenapuun kukka (Helleborus niger)
Toukokuu - May 2022
Minun Loimaani -sarja
Lähialueen kohteiden kuvaus jatkui toukokuulla. Kuukausikuvaksi valikoitui oman pihan omenapuusta otettu kukkakuva. Kukkia yleensäkin tulin kuvanneeksi paljon toukokuussa kuin jo huhtikuussakin. Luonnon patikointikohteet olivat Metsämaan luontopolku sekä Metsäkoivulan polku Somerolla ja samalla reissulla kiersimme myös Torronsuolla noin kymmenen kilometrin lenkin. Metsäkoivulasta olisi ollut kuvia jylhistä kallioista ja Torronsuolta erilaisia suonäkymiä. Omenapuun kukka on kuvattu 25.5.2022.

Vaaleajouluruusu (Helleborus niger)
Huhtikuu 2022
Minun Loimaani -sarja
Huhtikuu alussa olimme vielä hiihtoreissulla Ylläksellä Äkäslompolossa. Maaliskuun kuva oli kuitenkin jo tältä hiihtoreissulta, joten laitan nyt toisenlaisen kuvan, joka on otettu ihan kotipihasta Loimaalta huhtikuun viimeisenä päivänä. Loimaalla oli vielä lunta hiihtoreissulta palatessamme ja muutaman päivän sisällä sitä tuli kolmisenkymmentä senttiä lisää. Lumisateiden jälkeen tuli kuitenkin lämmin jakso, joka tehokkaasti sulatti lumet vaikka kuukauden loppu taas olikin selvästi tavanomaista huhtikuun loppua koleampi. Jouluruusu on erikoinen kasvi. Syksyllä meillä vaimo sen peittelee tyroksilaatokolla talven ajaksi. Lumien sulettua hän poistaa suojan ... ja eikö mitä: siellä jouluruusu on alkanut kukkia talven aikana. Kukat näkyvät hyvin, mutta jo muutaman päivän sisällä kukat peittyvät lehtien alle ja kasvi näyttää ihan viherkasvilta. Sieltä nämä kukat varovasti lehtiä avaamalla sain esiin kuvattaviksi. Jouluruusu kuuluu kasvina leinikkikasvien heimoon. Kukka on kaunis ja kukkii aika pitkään - tosin pääosin lehtiensä alla vähän kuin salaa. Tieteellisen nimensä jälkiosan niger (musta) se on ilmeisesti saanut mustista juuristaan. Vaaleajouluruusu on erittäin myrkyllinen.

Ylläsmaisemaa Kesänkiltä
Maaliskuu 2022

Maaliskuun lopulla olimme hiihtoreissulla Ylläksellä. Hiihtoreissu alkoi osaltani hiukan heikosti, kun heti ensimmäisenä hiihtopäivänä kaaduin kovalle jäiselle ladulle ja iskin takapuoleni melko ärhäkästi. Pari päivää vielä sen jälkeen hiihdin, mutta katsoin toipumisen kannalta paremmaksi siirtyä kävelyyn. Pari päivää kävelin, ensiksi maastollisesti melko kevyen lenkin. Toisena päivänä kuitenkin ponnistin Kesänkin rinteen Pirunkurusta ylös tunturiin. Tästä noususta on nyt kuukausikuvani. Tämän toisen kävelypäivän jälkeen uskoin kankun kestävän jo hiihtoa, joten loman viimeinen päivä ennen paluumatkaa meni taas hiihtäen. Hiihtelimme yhdessä 53 km, joka alkoi tuntua takapuolessa ja paluumatkan ajo ja istuminen sitä vielä rasittivat lisää. Toivottavasti se tästä nyt rauhoittuu. Kuukausikuva tuli siis Kesänkin rinteestä otetuksi viimeinen päivä maaliskuuta.

Hirvikoski lumirannoin
Helmikuu 2022
Minun Loimaani -sarja
Hirvikoskea olen kuvannut ennenkin, aiemmista kuukausikuvistani ainakin seuraavat ovat jollakin tapaa Hirvikoskesta: 10/2010, 1/2018, 1/2019 ja 2/2021. Tämä uusin kuukausikuva on otettu jo heti helmikuun ensimmäisenä päivänä. Päivä oli pilvinen, mutta ei sumuinen. Pakkasta oli kymmenkunta astetta. Heikkosti hiutaili pakkaslunta taivaalta, joka saattaa kuvassa jossain vielä näkyä niin kuin roskina valokennolla, vaikka niitä jonkin verran jo poistelinkin. Hämärä alkoi jo kohta tavoittaa. Kuva on otettu iltapäivällä klo 16.20 aikaan. Lunta oli aika paljon ja vanhoja jälkiä ei näkynyt, joten oli vain rämmittävä vaikka lumi tunki saapasvarsistakin sisään saappaisiin. Hirvikoski on kuitenkin kotiseutuni lähimaisemista itselleni rakkain. Siinä näkyy vuodenaikojen ja kellonaikojenkin vaihtelu. Näin lumisena en sitä ollut taas hetkeen katsellut. Tänä talvena rannat ovat olleet useitakin kertoja lumisina, mutta myös loskaisina märästä lumesta. Tämän sivun alalaidan kuvistakin ylempi on otettu Hirvikoskesta marraskuussa 2021.