Kuukausikuvat 2020

Katso myös:
Kuukausikuvatarinat 2021
Kuukausikuvatarinat 2019

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Kuvauskohteena
Joulukuu 2020

Hyvää Uutta Vuotta 2021! Joulukuu jäi taakse. Taas oli valittavana kuukausikuvaksi monia erilaisia vaihtoehtoja. Tämä valintani kuukausikuvaksi on otettu joulupäivän illansuussa Turussa Rautatientorin (Asemapuisto) jouluvaloissa. Kuvassa Marja-Liisa kurkistelee valoporojen välistä. Meitä kuvaajia oli tilanteessa useampikin. Vuosi 2020 oli pyöräilyssä taas uuden vuosiennätyksen vuosi, uusi ennätys on nyt 8140 km, jonka pyöräilin 107 päivän aikana. Vanha ennätys viime vuodelta rikkoutui yli 800 kilometrillä. Kävelyäkin tuli vuoden aikana yli 1000 km 102 päivän aikana, harmi vaan, että sukset eivät olleet käytössä vuoden aikana kertaakaan.

Näkymä Pyhäjärvelle
Marraskuu 2020

Marraskuun lopussa teimme melko pikaisen matkan Itä-Suomeen. Teimme kävelyretken Pieksämäen Pyhäjärven rantamaisemassa, josta kuukausikuva on otettu. Saunaniemi jää kuvan vasempaan reunaa. Päivä oli pilvinen, mutta järvi kaisloineen oli kaunis ja rauhallinen. Lahden pohjukassa oli ihan hiukkasen jääriitettä jo veden pinnalla vaikka ilman lämpötila olikin nollan paikkeilla. Seuraava kuukausi onkin jo joulukuu.

Kokemäenjokea Kokemäeltä
Lokakuu 2020


Sattuipa käynti Kokemäelle lokakuussa puolenkuun aikaan. Auringon jo ollessa laskemassa mailleen sain kuvatuksi Kokemäenjoen, kuvauspaikka oli kolme-neljä kilometriä Kokemäen keskustasta alajuoksun suuntaan. Joen vesi oli tällöin erittäin alhaalla. Harjavallassa Kolsinkosken patoa oli kunnostettu ja vesi oli jouduttu laskemaan. Vesi oli jo nousussa takaisin normaalikorkeuteensa, mutta ehkä vielä aiankin metrin verran normaalia alempana. Syysruskaa oli puissa jonkin verran ja laskeva aurinko sitä sopivasti valaisi. Iso ja merkittävä vesireitti on joki ollut jo ammoisista ajoista alkaen.

Soiperoinen
Syyskuu 2020
Koronavuosi on oleellisesti vaikuttanut vuosittaisiin vakiintuneihin tapoihimme. Syysvaellus ruskamaisemiin kuului kuitenkin ohjelmaan tänäkin vuonna, mutta nyt emme menneet sitä katsomaan aivan Lappiin saakka. Ajelimme 18.9.2020 Taivalkoskelle, jossa Soiperoisen järvellä aloitimme tutustumisen Syötteen kansallispuistoon. Soiperoinen on kaunis pieni järvi. Sen ja sitä suuremman Rääpysjärven väiiin jää hieno korkea kannas ja myös läheisen Saarilammen kanssa se muodostaa kauniin kokonaisuuden. Kuukausikuva on telttapaikaltamme Soiperoisen rannasta kuvattu. Yhden yön vain siinä telttailimme. Sen jälkeen ajoimme Syötteen kansallispuiston Pudasjärven puoleisiin pääosiin. Ensiksi kävimme kiertämässä Rytivaaran kierroksen. Vaaralle johdattelivat mukavat tekstitaulut tarinoineen, kun reitin kierteli myötäpäivään. Taulut kertoivat vaaran asutushistoriasta. Rytivaaralla on jäljellä uudisraivaajan sinne rakentamia rakennuksia, talo, karjasuoja ja sauna sekä tarvittavia muita rakennuksia ja rakenteita vinttikaivosta alkaen. Ryytivaaran lenkin varresta ajelimme Syötteen luontokeskuksen parkkipaikalle, josta kantamuksinemme vaeltelimme Annintuvan maastoon Pärjänjoen varteen. Löytyihän siitä telttapaikka, joka paikka myöhemmin osoitteutui kuitenkin tuuliseksi ja kylmäksi. Neljästä siinä viettämästämme yöstä kolme oli kylmiä halla, jopa pakkasöitä. Mittarimme näytti kylmimmän yön alimmaksi lämpötilaksi -5,6 astetta. Pakkasista ja tuulista huolimatta nukuimme ihan hyvin. Hyvien varusteiden kanssa nykyisin kyllä pärjää. Kiertelimme siitä eri päivinä erilaisia kierroksia. Kierretyksi tulivat Ahmankierros Ahmakallion näkötornilla käynti mukaan luettuna. Kapusimme Iso-Syötteelle ja samalla kiersimme myös Teerivaaran kierroksen ja kävimmepä siitä vielä kiertämässä myös hyvin kauniin Pytkyn pyrähdyksen, jolle päivälle patikointimatkaa kertyi 25 km. Viimeisenä aamuna patikoimme enää takaisin Luontokeskukselle ja lähdimme ajelemaan kohti etelää. Matka oli oikein onnistunut parista sateisesta päivästä huolimatta, joista toinen oli iltayöstä myös erittäin myrskyinen. Mieli alkoi tehdä taas uudelle vaelluskierrokselle.

Elokuun värejä Torronsuolla
Elokuu 2020
Kävimme elokuussa patikoimassa muutamissa kohteissa, mm. Iso-Melkuttimen kierroksen Lopella, Metsäkoivulan polun Somerolla ja Torronsuon pitkospuuosuuden aina louhokselle saakka. Kuukausikuvaksi valikoitui kuva Torronsuolta, jossa suon upea väritys ihastutti. Kuva on otettu 27.8.2020. Suo oli kuiva, mutta kosteiden rimpien ympäristöissä oli paljon värejä. Kulkijoita oli myös melko paljon liikkeellä tuolloin iltapäivällä.

Karua kalliorantaa
Heinäkuu 2020

Heinäkuu oli enemmän sellaista lähialueen hyötyliikuntaa, marjanpoiminnan merkeissä. 14.7.2020 kuitenkin teimme päivämatkan Raaseporiin ja Hankoon. Raaseporin linnan tuli käydyksi ja Tammisaaressa luontopolku. Hankosta teimme risteilyn Ryssärön saarelle. Saaren rantanäkymä on nyt kuukausikuvan aiheena. Oli mukava reissu, kun matkassa oli hyvin opastava ammattihenkilö mukana. Russarö on sotilassaari, jossa ei nykyisin ole enää varusmiehiä, mutta sinne ei kuitenkaan matkoja järjestetä kuin muutama kesän aikana. Tämän kesän aikana oli lupaa tehdä kuusi matkaa, joilla sotilashenkilö on aina mukana kertomassa armeijan ohjeista matkailijoille. Tyttäremme Sanna junaili meille tämän matkan ja pääpiirteissään koko päivän ohjelman. Kuukausikuva on tällä kertaa kahdesta kuvasta yhdistetty panoraama.

Ilkamointia ruohikolla
Kesäkuu 2020
Kesäkuussa teimme monta pientä vaellusreissua niin lähialueella kuin kauempanakin. Kesäkuun alussa olimme vielä Petkeljärven kansallispuistossa Ilomantsissa. Sieltä kotiuduttuamme käväisimme patikoimassa Metsämaan luontopolun ja myös Honkilahdella kävimme Koskeljärveä ihailemassa. Kesäkuun aikana pyöräilimmekin lähes 850 km. Kuun lopulla suuntasimme taas Itä-Suomeeen. Patikoimme aluksi pari päivää Tiilikkajärven kansallispuistossa, joka sijaitsee pääosin Pohjois-Savon Rautavaarassa, mutta pieni osa on myös Sotkamossa Kainuun puolella. Tiilikkajärveltä siirryimme Lieksaan Patvinsuon kansallispuistoon, jossa olimme myös pari päivää. Molemmat puistot olivat luonnoltaan upeita. Tohmajärvellä pysähdyimme myös vuorokaudeksi ja sielläkin patikoimme alueen lehdoissa, joissa niissäkin oli monipuolinen kasvillisuus, erilaisiä kämmmeköitä, lehtoukonhattua, ym. Kuukausikuvaksi valikoin kuitenkin kuvan Parikkalasta, jossa kävimme tutustumassa ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuistoon. Rönkkönen oli syntynyt 1944 ja kuoli yllättäin pääsiäisenä 2010. Hän oli kova uimari. Kuolinpäivän aamupuolella hän oli uinut 5000 metriä ja päivälevon jälkeen ei enää noussutkaan vuoteestaan. Vasta muutamaa päivää myöhemmin häntä alkoi kaivata hänen parturinsa, kun mies ei saapunut varaamaansa tukanleikkuuseen. Patsaspuisto sijaitsee Valtatie 6:n varressa Parikkalan Koitsanlahdessa. Puiston toisella reunalla on rautatie. Patsaita puistossa on yli viisi ja puolisataa. Todella poikkeamisen arvoinen kohde.

Maisema Ilomantsista
Toukokuu - May 2020
Toukokuu oli taas oikein kuvauskuukausi. Kuvatuksi tuli lähes 1000 ruutua, joten oli valinnan vaikeutta. Pyöräillessä pidin kameraa mukana, mutta sen lisäksi kävimme patikoimassa useissa lähialueen kohteissa. Lähikohteiden lisäksi kävimme tutustumassa Ilomantsissa Petkeljärven kansallispuistoon. Aivan Petkeljärven kansallispuistosta ei kuukausikuva ole vaan siitä lähialueelta Taitajan taipaleen varrella olevalta Saarilammelta, mutta koko alueen maisemat olivat sykähdyttävän komeita - korkeita kapeita harjuja järvien ja lampien kannaksilla. Sykähdyttäviä kokemuksia oli mm. nähdä helmipöllö luonnossa, samoin majava kävi meille esittäytymässä, tehden monta kierrosta edessämme lammella. Sodan muistoina alueella oli paljon juoksuhautoja ja poteroita sekä soadanaikaisen saunan laudepenkit maahan painuneina. Käki kukkui jatkuvasti ja linnut lauloivat. Kun sääkin vielä suosi retkeilyä, oli kokemus täydellinen.

Kohti uutta satoa
Huhtikuu 2020
Minun Loimaani -sarja
Vaihtoehtoja kuukausikuvaksi oli vaihka kuinka paljon. Koronaepidemian ja sen tuoman eristäytymisen takia on ollut mukavaa samoilla metsäpolkuja. Kuukauden aikana olemme käyneet mm. Koskeljärvellä Honkilahdella, Harjureitillä Virttaalla, Yläneellä Vaskijärven luonnonpuistossa, Metsäkoivulan polulla Somerolla, Tammelassa Torronsuolla, Oripäässä Polvarinpolulla ja erikseen Kangastuvan reitistöllä, Kurjenrahkan kansallispuistossa, Saaren kansanpuistossa ja Ruostejärvellä, Kojonkulmalla Korkeusvuoren reitillä, Loimaan Ladun Latupirtillä, Loimaalla Juvan kuntoradalla ja ehkä joku jäi vielä mainitsemattakin. Jokaisesta kohteesta on joku kuva, jonka olisi voinut laittaa kuukausikuvaksi, valinnaksi tuli nyt kuitenkin kevätkylvökuva Kojonkulmalta. Maa näytti muokkautuneen oikein mukavasti ja koneita oli pellolla työntouhussa. Kuva on otettu Korkeusvuoren maastossa kiertävän Retkeilyreitin varrelta toukokuun 26. päivä. Pilvistä oli ja ennuste oli vähän sadettakin lupaillut, jota ei kuitenkaan tullut. Kylvöt ovat edenneet hyvää vauhtia vielä kuvanoton jälkeenkin.

Loimijoella
Maaliskuu 2020

Minun Loimaani -sarja
Meidän piti olla Lapissa viikko 13. Toisin kuitenkin kävi. Emme arvanneet lähteä, kun riskiryhmien piittaamattomuudesta jo niin paljon kiukuteltiin. Parempi varmaan oli niin, kun sen viikon lopuksi suljettiinkin Lapissa jo laskettelukeskukset ja latujen kunnostuskin lopetettiin. Jatkoimme polkupyöräilyä lähiseuduilla. Tällaisella pyöräretkellä poikkesimme Loimijoen rantaan. Hienoja maisemia jokikin piirtää, tai miten sen nyt ottaa, jokainen voi sen itse päätellä. Kuva on otettu 22.3.2020.

Saunaniemen kärjessä
Helmikuu 2020

On ollut yksi erikoisimmista kohdalle sattuneista talvista. Helmikuun loppupuolella ei lunta ole juuri lainkaan koko eteläisessä Suomessa. Vasta Sotkamon paikkeilla alkaa olla lunta ja Lapissa sitä on paikoin ennätysvahvasti, reilusti yli metrin hankia. Nyt olisi pitänyt mennä jo helmikuussa Lappiin, mutta eipä tullut hoidetuksi asiaa. Kävimme sentään Itä-Suomessa, jossa ei lunta ollut ja järvetkin olivat poikkeuksellisen ohuessa jääpeitteessä. Arvasin kuitenkin jäälle mennä, kun paikalliset ajelivat siellä mönkijän kanssa. Suli paikkoja oli salmikohdissa, joten tarkkana sai olla mistä meni. Valitsin kuukausikuvakseni yhden jääkävelyllä ottamani kuvan. Kuva on otettu Pieksämäen Pyhäjärvellä Saunaniemen päästä olevasta saariryhmästä. Niin kuin kuvastakin näkyy ovat saarien väliset salmet pääosin sulia. Rannan tuntumassa kuitenkin jää oli noin 20 sentin vahvuista, mutta järven suurimmalla selällä kertoivat paikallisen jäätä olevan vain noin kymmenen sentin vahvuinen kerros.

Iltavalaistu
Tammikuu 2020
Tammikuu oli lumeton ja siksi synkkä kuin marraskuu. Siitä huolimatta tuli kuvatuksi upeita auringonlaskuja, mutta olen sellaisia jo aikaisemmin laittanut useita kuukausikuvakseni, niin nyt laitankin kuvan pääkaupungistamme Helsingistä. Olimme siellä kolmen päivän visiitillä (2 yötä) aivan tammikuun lopussa, kotiin tulimme vasta helmikuun ensimmäisenä päivänä. Siellä ottamistani iltakuvista valitsin tällä kertaa kuukausikuvani, jossa on UPM:n pääkonttori Helsingistä. Se sijaitsee aivan lähellä uutta Oodi-kirjastoa. Kuva on otettu tammikuun viimeisen päivän iltana, kun olimme kävellen matkalla keskustasta Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan Vihainen leski -näytelmää. Vihainen leski oli oikein puhutteleva näytelmä ja mielenkiintoinen katsoa.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa?

Ruostejärvi!