Kuukausikuvat 2016

Katso myös:
Kuukausikuvatarinat 2017
Kuukausikuvatarinat 2015

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Kaatuva puu
Joulukuu 2016

Hyvää Uutta Vuotta 2017 Loimaalta, vaikka kuvassa on kovin jo kellahtamaisillaan oleva puu, toivottavasti silti pysymme kaikki tukevasti pystyssä taas alkavan vuoden haasteissa ja tuulissa!
Tämä joulukuun kuukausikuva tuli kuvatuksi jo 3.12.2016, kun teimme Kurjenrahkan kansallispuistossa kierroksen Savojärven ympäri. Samalla reissulla kävimme ensiksi Pirunkirkolla ja Luolakallioilla, joten lyhyen päivän aurinko alkoi olla sopivasti alhaalla, kun lähdimme kiertämään Kuhankuonolta Savojärveä, loppumatkasta piti jo vähäksi aikaa laittaa otsalamppu valaisemaan kävelyä. Savojärven rannassa oli paljon tällaisia pikku hiljaa veteen päin painuvia puita. Soisessa rannassa eivät puut saa tukevaa pohjaa juurilleen. Olemme useamman kerran käyneet Kurjenrahkan kansallispuistossa kävelemässä, mutta viimeisestä käynnistä on sen verran aikaa, että tämä Savojärven kierros ei vielä ollut ainakaan pitkospuita pitkin käveltävissä. Oli oikein mukava lenkki kierrettäväksi.

Reposet leiskuivat Niilanpäällä
Marraskuu 2016

Olimme marraskuun alkupuolella Marja-Liisan kanssa molemmat Kiilopäällä Revontuli- ja tunturikuvauskurssilla. Viikko oli aivan erinomainen, oli mukavaa seuraa, hienot maisemat ja upeita revontulia. Lähes joka ilta näimme jonkilaiset revontulet, mutta parhaat olivat kurssimme viimeisenä iltana, jolloin marraskuinen superkuukin oli lähes täysimmillään. Kirkkaasta kuutamosta ja noin 10 senttisestä lumikerroksesta johtuen oli maisema yölläkin kirkas, maastossa liikkumiseen ei otsalamppuja tarvittu. Kurssin erinomaisena vetäjänä toimi espoolainen valokuvaja Sampsa Sulonen. Meitä kurssilaisia oli yksitoista. Saimme upeita auringonlaskukuvia ja muita tunturiaiheisia kuvia, mutta valikoin kuitenkin revontulikuvan kuukausikuvakseni, kun revontulet olivat se tärkein kurssin aihe. Kävi kuitenkin niin, että lauantai-illalla olimme pitkään katselleet jo sinänsä upeita revontulia, kun oikein ilotulitus alkoi. Siinä vaiheessa vain oli pakkanen jo tehnyt tehtävänsä ja huurruttanut kameran objektiivin sen verran runsaasti, että kuviin tuli sumeutta. Pitää hankkia objektiivin lämmitin, että vastedes tällaisissa tilanteissa ei tule samaa ongelmaa.

Tuulimylly puiden siimeksessä
Lokakuu 2016

Minun Loimaani -sarja
Loimaan Metsämaalla on vanha tuulimylly, jota kesällä kunnostettiin maalaamalla ja kattamalla. Mylly on nyt nätissä kunnossa, mutta hyvin puiden siimeksessä. Puita on ilmeisesti suunnitelmissa myllyn ympäriltä harventaa, sitä ei kuitenkaan ainakaan vielä lokakuun aikana tehty. Tuulimylly on käsitykseni mukaan ns. harakkatyyppinen mylly, jonka alaosa pysyy kiinteästi paikoilla ja vain yläosaa käännetään siivet tuulta vastaan. Metsämaan myllyssä siivet pysyvät jo tukevasti paikoillaan, joten onhan se nykyisin aivan käyttöön tarpeeton, mutta kuitenkin se on niin kaunis muistutus esi-isiemme sukupolvien työstä ja taidoista. On hienoa, että siitä pidetään huolta.

Näkymä Saivaaralta
Syyskuu 2016
Syyskuussa olimme taas odotetulla ruskavaelluksella. Tällä kertaa suuntasimme Kilpisjärvelle ja sieltä kävimme Suomen korkeimmalla kohdalla Haltin rinteessä, myös Norjan puolella Haltin sivuhuipulla. Matka oli jälleen kerran täydellinen, unohtumaton kokemus. Vaikeasta kivikkoisesta maastosta huolimatta onnistui vaelleus erinomaisesti. Halti ei nyt tarjonnut aivan parasta säätä, mutta Meekon laaksossa Saivaaran huipulta avautuivat aivan upeat maisemat. Sieltä kuvaamani panoraaman valitsinkin kuukausikuvakseni. Panoraama on koostettu kolmesta rinnakkain kuvatusta otoksesta. Haltin vaelluksen jälkeen teimme vielä päivävaelluksen kolmen valtakunnan rajapyykille, jolla matkalla näimme myös yhden maamme korkeimmista putouksista, Kitsiputouksen - Mallan kyyneleet. Sen kokonaisputouskorkeus on 100 metrin luokkaa. Rajakivellä käyntiä seuraavana päivänä huiputimme vielä Kilpisjärven mahtavan Saanan. Kaikki nämä olivat upeita kohteita. Ruskakin oli vallan upea matkamme aikana.

Rompe 2016 Loimaa
Elokuu 2016
Minun Loimaani -sarja
Elokuun alku tuo rompetavarasta kiinnostunutta väkeä Loimaalle. Tämän vuoden Rompe Loimaa keräsi yli 7000 osanottomaksunsa maksanutta kävijää. Tämä on erinomainen saavutus, mutta mukava on alueella myös tunnelma, kun niin myyjät kuin ostajatkaan eivät aina ole niin vakavissaan.

Blue Congo
Heinäkuu 2016
Blue Congo on perunalajike, jolla kukkien lisäksi mukulat ovat myös malloltaan violetin sinertävät. Mukulan väri tulee antosyaaneihin kuuluvasta väriaineesta, joka on samantyyppistä kuin mustikassa. Antosyaanivärien positiivisia terveysvaikutuksia tutkitaan parhaillaan useissa tutkimushankkeissa. Lajikkeena Blue Congo on jo vanha, mutta on uudelleen saanut suosiota. Satoisuudeltaan lajike ei ole hyvä. Kotimaiset kasvikset -nettisivujen mukaan Blue Congon mukulat ovat syväsilmäisiä, pyöreän- tai pitkänsoikeita ja malto on melko jauhoinen. Mikrossa, höyryssä ja uunissa kypsennettäessä perunan väri pysyy voimakkaampana kuin vedessä keitettäessä. Poikkeavan värinsä vuoksi Blue Congo on erinomainen peruna juhlaruokiin. Se soveltuu niin soseeksi, salaatiksi, uuniperunaksi ja pariisinperunaksi. Sosetta tehtäessä kannattaa nesteenä käyttää vettä ja salaateissa perunan väri korostuu käytettäessä kirkasta öljykastiketta. Suomen Siemenperunakeskus vastaa lajikkeen ylläpidosta ja perussiemenen tuotannosta.

Urho Kekkosen Kansallispuisto - Alempi Kiertämäjärvi
Kesäkuu 2016
Taas on yksi unohtumaton vaellus Urho Kekkosen Kansallispuistossa - Koiliskairassa, takana. Lähdimme vaellukselle Raja-Joosepista. Ensiksi tutustuimme Raja-Joosepin kenttään ja sen jälkeen ylitimme Luttojoen riippusiltaa pitkin ja lähdimme astelemaan Kiertämäojan vartta kohti etelää. Ylemmän Kiertämäjärven jälkeen ylitimme Kiertämäojan ja lähdimme suunnistamaan Peuranampumapäiden rinteille, josta nousimme Korvapuolelle ja sieltä vaeltelimme puron ja Anterijoen vartta Anterinmukkaan. Anterinmukasta teimme päiväretken kevyellä varustuksella Rovapään huipun kautta Maalpurinojan putouksella, jolta nousimme upean Kuikkapään huipulle. Kuikkapää on tähän astisen vaelluksemme yksi upeimpia tunturikokemuksia, vaikuttaisikohan se, kun vasta kolmannella yrittämällä sen laelle pääsimme. Anterinmukasta jatkoimme pari yötä teltassa nukuttuamme kohti Anteripään huippua. Huiputimme kaikki kolme erillistä huippua ja laskeuduimme Muorravaarakan autiotuvalle, josta seuraavana aamuna nousimme Pirunportin kautta Paratiisikuruun. Paratiisikuru oli vehreämpi kuin viime vuonna samoihin aikoihin. Lapinvuokkoja kukki nyt useilla tunturinrinteillä. Ennen emme ole koskaan nähneet Lapissa lapinvuokkoa, vain kerran aikaisemmin Kuusamossa Kiutakönkään lähellä. Paratiisikurusta matka jatkui Sarviojan autiotuvalle ja sen jälkeen Sarviojan vartta takaisin Muorravaarakanjoelle, jonka ylitettyämme pystytimme taas telttamme Muorravaarakan mutkan tulipaikan tuntumaan. Siitä jatkoimme aamulla Harriojoen ylitse kohti Jyrkkävaaran autiotupaa. Jyrkkävaarasta jatkoimme ennakkosuunnitelmista poiketen ilman yöpymistä aina Luttojoelle saakka ja laitoimme teltan pystyyn vasta lähelle autoa. Kiertämäojan ylitys ennen sen laskemista Luttojokeen, oli vaativin kahluu tällä reissulla. Vettä ulottui selvästi yli polven ja virtakin oli melko voimakas. Hienoja maisemia, upeita kukkia ja mukavia muita vaeltajia jäi muistoksi taas tältä vaellukselta. Kyllä kannatti mennä.
Kesäkuun alussa olimme jo parin yön vaelluksella tyttäremme kaksospoikien kanssa Repovedellä. Sekin oli oikein hyvä kokemus, sai nauttia nuorten poikien itsenäisestä toiminnasta teltan ja muiden varusteidensa kanssa. Voi vain olettaa, että heistä tulee tulevaisuudessa hyviä vaeltajia. Repovedellä parin päivän aikana vaelsimme 31 km ja lisäksi kävimme piipahtamassa Heinolan Pirunkirkolla, joka on sekin upea nähtävyys. Urho Kekkosen Kansallispuistossa vaeltelimme kuuden päivän reissumme aikana 102 km.

Puutarha kukkii
Toukokuu - May 2016
Omenapuiden kukinta oli aivan mahtavaa tänä keväänä. Kävimme Marja-Liisan synnyinseudulla toukokuun loppupuolella ja siellä puutarha kukki, suuret omenapuut valkoisenaan ja välissä violettia syreeniä ja ei vielä täysin kukassa olevaa pallohortensiaa. Sattumoisin oli asiaa talon katolle, josta kukkarunsaus aivan mykisti.

Koskikaran kevätsoitto
Huhtikuu 2016
Kuukausiuvaksi oli taas useita vaihtoehtoja, mutta Lappi voitti tälläkin kertaa. Hiihtoviikkomme Äkäslompoloon oli viikko 14. Sään osalta ei vikko ollut kovin hyvä, mutta ei nyt aivan yhtä vaikea kuin vuosi sitten sama 14. viikko. Kuukausikuvaksi ei valikoitunut Lapista kuitenkaan maisemaa vaan koskikara (Cinclus cinclus), jolla jo oli iloisesti kevättä laulussaan, kun se liversi Äkäsmyllyn koskella. Koskikara on suunnilleen kottaraisien kokoinen varpuslintu, jonka näkee ympäri vuoden, talvellakin sukeltelemassa virtaavissa vesissä. Tämä yksilö ei häiriintynyt kohtalaisen lähellä häärivistä hiihtäjistä, ei myöskään kuvaajasta. Niin muutoin, tämän koko kauden hiihtosaldoksi tuli nyt 1227 km.

Valmistautumassa kevääseen
Maaliskuu 2016
Kuvia tuli otetuksi, mutta vähiin jäivät niissä mahdolliset kuukausikuvakelpoiset otokset. Valituksi tuli nyt alppiruusun silmusta ja sen kiinnittymisestä ottamani kuva. Sen otin 105 millin makro-objektiivilla, joka oli kiinnitettynä 1,7 kertaisen telejatkeeseen. Kuvan alta löytyvät yksityiskohtaisemmat tiedot kameran asetuksista. Kuva on otettu ihan omasta pihasta 30.3.2016.

Kuertunturilla tykkyä ihailemassa
Helmikuu 2016

Helmikuu oli taas kovin pilvinen ja harmaa - pakkaskelejä ei juuri ollut. Normaali helimikuun keskilämpötila Loimaalla on noin -6 astetta ja nyt jäättiin vain noin -1 asteeseen. Lumitilanne on ollut myös täällä etelässä aika niukka, joten piti lähti Lappiin. Emme ole ennen olleet Lapissa näin keskellä talvea. Hieno oli kokemus. Nousimme lumikengillä Kuertunturille, jossa tykkylumet painoivat raskaina puiden oksillla. Paljon oli eri puolilla Ylläksen aluetta puita katkeillut tykkylumen painosta, muun muassa Äkäskeron rinteillä. Tykkyluminen tunturimaisema on kyllä upea katsoa ja tulipa sitä hiihdetyksikin yli kaksisataa kilometriä viiden hiihtopäivän aikana, lisäksi tuli yhdelle päivälle lumikenkäkävelyä yli 11 km. Lunta satoi lähes kaikkina päivinä kahdesta viiteen senttimetriä. Ajoittainen lumisade ja tuuli tekivät haastavan myös lumikenkäilypäivästä Kuertunturissa.

Valotulitusta
Tammikuu 2016
Loppiaisen pakkassäässä kiertelimme katsomassa monia jouluvaloja. Somerolta Hämeenlinnan suuntaan on Vanha Hämeen Härkätie jo monen vuoden ajan Loppiaisena valaistu, niin tänäkin vuonna. Kulkijoita tiellä riitti ja myös valoja. Hämeen Härkätieltä suunnistimme Janakkalaan katsomaan Siankärsäntien kuuluisaksi tulleen talon lähes 40 000 ledin jouluvalaistusta ja olihan se näkemisen arvoinen. Kotimatkan ajoimme uudestaan Somerolle Vanhan Hämeen Härkätien kautta. Somerolta kotiin ajaessamme pysähdyimme vielä ihailemaan Ypäjällä lähellä 10-tietä olevan talon jouluvalaistusta. Näiden kohteiden kuvista nyt valitsin kuukausikuvani. Kuva on Janakkalasta, jossa kotkat (kuvassa vain toinen niistä) vartioivat talon portinpieliä. Illalla ajellessamme oli kirpeä yli 2o asteen pakkanen.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa?

Kevon kanjonilla!