Raimo Nordman

Metsontie 20, 32210 LOIMAA kk
Puhelin: 050 521 0560, (02) 762 7136

Kuukausikuvat 2015

Katso myös:
Kuukausikuvatarinat 2016
Kuukausikuvatarinat 2014

Oma valintani kuukauden kuvaksi. Kuva on kuvattu julkaisukuukautensa aikana.

Jouluaattoiltana
Hyvää Uutta Vuotta 2016 Loimaalta!
Joulukuu 2015
Minun Loimaani -sarja
Jouluaattoiltana tuli kuvatuksi niin jouluvaloista Turkua kuin myös muutama kuva Loimaalta. Kanta-Loimaan kirkosta on kuvia ollut runsaasti esillä, mutta huolimatta siitä valitsin kuitenkin kirkon kuvan myös omaksi kuukausikuvakseni. Lähinnä valintaa vauhditti tuo ihmeellinen valo, joka kirkon kellotornin vieressä oikealla loistaa, tähdenlentoko vai joku muu, voi ehkä olla pelkkä heijastumakin jostain, mutta kuvaan se kuitenkin on tullut. Joulun mentyä on uusi vuosi, joka kirjoitetaan jo 2016. Onnea ja menestystä meille kaikille voimme vain toivoa ja toivottaa, vuoden päästä olemme siltä osin viisaampia.

Vastustamatonta tuulivoimaa
Marraskuu 2015
Minun Loimaani -sarja
Tuulivoimaa vastustetaan nykyisin jopa enemmän kuin ydinvoimaa. Silloin, kun tämä mylly 1800-luvun alussa on rakennettu Tohnan tilan peltoaukealle Loimaan Karhulankylälle, on jokainen ymmärtänyt sen välttämättömyyden. Tuulimyllyssä on jauhettu viljaa jauhoiksi niin ihmisille kuin karjallekin. Se on ollut silloiselle yhteisölle tärkeä koko yhteisön menestymiselle. Kävin tuulimyllyn kuvaamassa marraskuun lopun ainoana aurinkoisena aamuna 24.11.2015. Sen kuvaaminen on jo ollut pitkään mielessä, mutta ei ole tullut siihen otollista tilaisuutta, mutta nyt sellainen tuli ja tässä on lopputulos. Olen inhonnut sähkölinjoja, jotaka usen ovat häiritsevänä kuvassa, mutta nyt niihin ehkä pitääkin jo alkaa suhtautua katoavana perinteenä, kun niitä upotetaan hyvää vauhtia maan alle.

Sadonkorjuun jälkeen
Lokakuu 2015

Lokakuun aurinkoisen aamupäivän kuva on otettu Pöytyältä Kaulajoen maisemasta. Sato eri puolilla maakuntaa alkoi olla laarissa. Aivan huippusatoihin ei päästy vaikka yllättävän hyvä sadosta huonoista alkulähtöasetelmista huolimatta tuli.

Kanjonin laidalla
Syyskuu 2015
Vuosi sitten kävimme ensimmäisen kerran ruskavaelluksella Lapissa. Kokemus oli niin järisyttävä, että matka oli tehtä tänäkin vuonna. Valitsimme kohteeksi nyt Kevon kanjonin Utsjoella. Koko kanjonia emme vaeltaneet vaan teimme niin sanotun Kuivin kierroksen, jossa kanjonia tulee seuratuksi noin 20 kilometrin matkalla. Kevon kanjoni on Suomen suurin kanjoni, jolla on pituutta yli 40 km. Syvyyttä reunoilta on parhaimmillaan puolentoistasataa metriä ja leveyttä jopa 300 metriä. Kanjonialue on mahtava nähtävyys, joka ei ole aivan kenen tahansa tavoitettavissa vaikeakulkuisuutensa vuoksi. Nousua ja laskua sekä kivisiä rinteitä vaeltajalle riittää. Kanjonialueella ja Kuivin kierroksella on paljon muutakin nähtävää. Sulaojalta, reitin eteläpäästä lähdettäessä on ensimmäisenä vastassa Suomen suurin lähde, jossa virtaama on 400 litraa sekunnissa. Sieltä reitti jatkuu Luomusjärviä halkovaa kaunista kannasta pitkin. Me kiersimme Kuivin reitin myötäpäivään, kun suurin osa tekee sen vastapäivään. Jos menisimme uudestaan, niin kiertäisimme vieläkin reitin myötäpäivään. Kuiville mentäessä on reitti melko helpokulkuista. Maaruska oli erittäin runsas vaelluksemme aikaan 11.-17.9.2015. Kolmena yönä näimme revontulia, joista kahtena yönä ne olivat melko upeat. Kuivilla käyntimme sattui ainoaan sumuiseen aamuun, joten näkymät sieltä jäivät kokematta vaikka huipulla kävimmekin. Kanjonille tullessa itse kanjoni on mahtava kokemus ja samoin lasku vaikeata kivistä maastoa alas Fielujoelle ja Fielun putouksen kohina ja näkeminen. Olimme Fielun maastossa yötä ja nousimme siitä kahluun jälkeen taas jyrkästi ylös, portaita tosin. Kanjonia sai ihailla vielä monessa kohtaa ennen kuin se alkoi tasoittua ja saavuttiin Geavvogeašláttulle, josta vedet virtaavat jo etelän suuntaan, eikä enää pohjoiseen Kevojoelle. Kierros kannattaa tehdä, jos voimia ja kuntoa tällaiseen yli 80 km:n rutistukseen paikoin hyvinkin raskaassa maastossa riittää. Kevon kanjonialue on luennonpuistoa, jossa liikuttaessa tulee muistaa, että merkityltä polulta poistuminen ei ole sallittua ja teltan saa pystyttää vain telttailuun varatuille alueille.

Kaunis ja karu Utö.
Elokuu 2015
Elokuun alkupäivinä saimme viiden hengen porukalla tilaisuuden käydä Utössä. Utö on melko pieni ja kallioinen saari, jonka lähivedet näyttivät olevan erittäin karikkoiset. Monia haaksirikkoja Utön vesillä on tapahtunutkin. Yövyimme saaressa yhden yön. Matkat taitoimme yhteysalus m/s Eivorilla Nauvon Pärnäisistä. Lintuväkeä ei parveillut Utössä tähän aikaan, myöhäisempi syksy on varmaan, samoin kuin kevätkin, enemmän lintubongarien sesonkia. Kuva on otettu saaren pohjoisniemestä kohti kylän keskustaa ja sen edustalla olevaa satama-aluetta, Eivor tosin rantautuu tänne pohjoisniemeen.

Aamukasteinen luhtalemmikki (Myosotis scorpioides)
Heinäkuu 2015
Luhtalemmikki oli yksi niistä kukkakuvista, joita kuvasin heinäkuun lopulla Etelä-Savossa vieraillessamme. Lemmikki oli saanut aamukastetta hartioilleen.

Maalpurinojalla
Kesäkuu 2015
Kesäkuussa teimme taas kaksi vellusta. Kuukauden alussa olimme kahden yön yli kestävällä vaelluksella tyttärenpoikiemme Samulin, Ollin ja Vilhon kanssa. Vaelluskohteena oli Leivonmäen kansallispuisto Joutsan Leivonmäellä. Hienoja luontokohteita oli sielläkin ja kuukausikuvasta olikin nyt valinnan vaikeus. Kuvaksi valikoitui kuitenkin Juhannusvaellukseltamme UKK-puistosta Maalpurinojan putouksesta ottamani kuva. Maalpurinoja saa alkunsa Kuikkapään rinteestä ja sijaitsee sivussa eniten käytetyistä retkeilyreiteistä. Putouksessa teki vaikutuksen luminen kaariholvi, joka ylitti putouksen. Keskusteltuamme erään toisen putouksella meitä pari päivää myöhemmin käyneen vaeltajan kanssa osoitti, että olimme oikeaan aikaan paikalla, pari päivää myöhemmin kaariholvi oli jo pudonnut alas. Toisaalta taas, Paratiisikurussa putous oli vielä kokonaan lumen alla. Kuikkapäälle oli tällä reissulla alunperin tavoite kavuta, mutta se jäi ainakin tällä erää tekemättä, kun vaelluksemme alkupäivien sade vei rohkeuden kavuta tämän kivisen tunturin laelle. Viikon vaelluksemme huippu oli tietenkin Sokostin huiputus. Sokosti on Saariselän ja UKK-puiston -alueen korkein tunturi, joka kohoaa 718 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen rinteilä ovat Luiro- ja samalla Kemijoen alkulähteet. Mitä enemmän olemme nyt vaeltaneet, sitä upeammilta aina uudet vaellusreissumme tuntuvat. Hienoa hommaa, vaikka rinkka lähtiessä painoikin 24,5 kg ja viikon vaelluksen jälkeenkin vielä 22 kg. Eivät ne tuhannet pyöräily ja hiihtokilometrit ole menneet hukkaan, kun pääsee tuntureilta ihailemaan tätä suloista Suomenmaata. Viikon vaellusreissulla taivalta taittui 117 km, josta vain 12 km oli ilman rinkkaa.

Koivua talven varalle
Toukokuu - May 2015
Tulihan niitä kuvia otetuksi toukokuussakin, mutta vaikea niistä oli valita kuukauden kuvaa. Päädyin kuitenkin ottamaan kuvaksi pihaan tuodun puukuorman tyhjennyksestä ottamani kuvan. Kuorma oli pelkkää koivua ja on jo pilkottu klapeiksi odottamaan talvea. Puun polttaminen antaa mukavaa lisälämpöä talvella oleskelutilaan.

Erilainen Lappi
Huhtikuu 2015
Taas oli kuvissa valinnan vaikeus, mutta Lappi voitti tällä kertaa. Hiihtoviikkomme Äkäslompoloon oli viikko 14. Viikko oli sään puolesta melko hankala, kun lunta ja räntää satoi lähes päivittäin. Lumisade antoi kuitenkin aivan uudenlaisen ilmeen Äkäslompolon maisemille, jollaista emme ennen ole kokeneet hiihtoviikoillamme. Viikon aikana lunta sateli lisää yli 20 cm ja ennestäänkin lunta oli lähes metrin vahvuudelta. Yleensä keväisin ovat puut olleet lumettomia ja sääkin paljon kirkkaampi kuin mitä nyt viikkomme aikana oli. Uudenlaisena nähdyt maisemat antoivat tästäkin viikosta oikein mukavat muistot. Kuva on taas Haavepalasto - Iso Totovaaralta, josta olen myös vuonna 2013 ottanut huhtikuun kuukaudenkuvani. Melko tahmeasta kelistä huolimatta tuli viikon aikana eli kuudessa päivässä hiihdetyksi 321 km. Koko kauden hiihtosaldoksi tuli 1498 km.

Aina tarkkana
Maaliskuu 2015
Valitsin tämän kuukauden kuvatarjonnastani kuukausikuvaksi kuvan kissasta (Felis catus), joka seurasi tarkkana kuvaamistani. Salli kuitenkin tällä kertaa ottaa useita otoksia itsestään. Kissa on ihmisen seuralaisena elänyt jo vuosituhansia, jo siitä kun ihminen alkoi harjoittaa maataloutta. Ranskalaiset argeologit löysivät Kyprokselta haudan, jossa olivat ihminen ja kissa rinnakkain. Hautaus on tapahtunut yli 9500 vuotta sitten. Maataloutta on harjoitettu suunnilleen yhtä kauan. Hiiriä ja rottia pyydystävänä eläimenä on kissa ollut erittäin hyödyllinen kotieläin maatalousyhteisöissä ihmisen seuralaisena. Yleisemmin kissan ja ihmisen yhteiselosta alkaa olla merkkejä noin 5000 vuoden takaa. Egyptin mytologiassa kissalla oli merkittävä rooli ja sen tappamisesta saattoi saada jopa kuolemantuomion. Kissa on nykyisinkin ihmiselle mukava seuralainen, itsenäinen ja yleensä melko hiljainen.

Ponssen kanssa metsällä
Helmikuu 2015

Helmikuu oli taas kovin pilvinen ja harmaa - pakkaskelejä ei juuri ollut. Viime vuoden tavoin jää kuukausi taas varmaan yhdeksi lämpimimmistä helmikuista. Lumitilanne on ollut hiukan parempi kuin viime vuonna. Hiihto on onnistunut nyt hyvin Virttaallakin, mutta kuukausikuva on otettu kuitenkin Savossa. Olimme Tahkovuorella hiihtolomaviikolla ja paluumatkalle sattui kohde, jossa oli metsätyömaa. Näin jälkeen päin hiukan jäi vaivaamaan, kun motoa kuvasin, että olisi vain pitänyt uskaltaa mennä hiukan lähemmäksi. Harvennushakkuu oli käynnissä metsässä, joka oli istutettu 1960-lvun puolivälin aikoihin. Metsä oli upeassa kunnossa eikä harvennuksen jälkeenkään se näyttänyt lainkaan harvalta. Minun silmääni tuollainen hoidettu metsä on todella kaunis.

Vesitornilta vauhtia liukuun
Tammikuu 2015
Minun Loimaani -sarja
Loppiaisen pakkassäässä kävimme porukalla laskettelemassa Juvan vesitornin mäestä. Hyvät tulivat vauhdit, mutta upea oli myös luonto. Aurinko paistoi ja pakkasta oli 15-20 astetta. Touhusin kameran kanssa ja kuvailin niin laskettelijoita kuin maisemaakin. Kuukausikuvana on nyt näkymä alhaalta rinteeseen ja vesitornille. Vastavalo oli erittäin voimakas.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa?

Okselmapään rinne ruskassa!